Elina Grundström kirjoitti (HS 6.3.2012) kolumnissaan kansanperinteen huolestuttavasta asemasta tämän päivän Suomessa. Kolumni käsitteli laajemmin koko suomalaisen kulttuuriperinnön nykytilaa ja sen tulevaisuuden uhkakuvia. Etnomusikologian jatko-opiskelijoina ja Tampereen yliopiston kasvatteina emme voi olla yhtymättä tähän huoleen. Tällä hetkellä tehtävät muutokset yliopistoissa tuntuvat johtavan kansanperinteen ja -musiikin tutkimuksen ajautumiseen yhä syvemmälle marginaaliin, ellei tukahtumiseen kokonaan. Pienten, ”tuottamattomien” oppialojen on vaikeaa ylläpitää laadukasta toimintakulttuuria ja opetusta resurssien jatkuvasti vähetessä. Esimerkiksi Tampereen yliopiston Musiikintutkimuksen oppiaineen alla on yksi Suomen suurimmista ja ainutlaatuisimmista äänitearkistoista, jonne on tallennettu tuhansia tunteja suomalaista kulttuuria haastatteluiden, laulun, soiton ja satojentuhansien valokuvien muodossa. Yliopiston myllerryksessä koko arkiston kohtalo ja tulevaisuus on tällä hetkellä epäselvä.
Menossa mukana
20.11.2011
Kulttuurit eivät kehity
Kulttuurin kehittymisestä kuulee puhuttavan siinä missä kehittyneistä kulttuureistakin. Kehitys kuintenkin on harhaanjohtava termi, jota ei tulisi ainakaan tieteen parissa käyttää.
Ongelma on tämä: kulttuurin kehitystä ei voi mitata kuin omaan tarkoitukseen laadituilla, keinotekoisilla mittareilla, joiden käyttö on jo alkujaan kyseenalaista - ainakin jos samalla vakuutellaan puolueettomuutta. On helppo pitää arvoja, asenteita ja näkökulmia oikeina silloin kun ne sopivat omaan maailmankatsomukseen, mutta kun samaa aletaan soveltamaan joka suhteessa hyvin kaukana oleviin kulttuureihin, niin ollaan jo niin syvällä suossa, ettei sieltä vaivattomasti nousta.
Ongelma on tämä: kulttuurin kehitystä ei voi mitata kuin omaan tarkoitukseen laadituilla, keinotekoisilla mittareilla, joiden käyttö on jo alkujaan kyseenalaista - ainakin jos samalla vakuutellaan puolueettomuutta. On helppo pitää arvoja, asenteita ja näkökulmia oikeina silloin kun ne sopivat omaan maailmankatsomukseen, mutta kun samaa aletaan soveltamaan joka suhteessa hyvin kaukana oleviin kulttuureihin, niin ollaan jo niin syvällä suossa, ettei sieltä vaivattomasti nousta.
25.7.2011
Musiikintutkimus on ihmistiede
Tampereen yliopistossa toiminut musiikintutkimuksen laitos lakkasi olemasta 2011 keväällä yliopistouudistuksen välillisenä seurauksena. Entisen laitoksen pääaine, etnomusikologia jatkuu yhä oppiaineena, muttei niin itsenäisenä kuin tähän asti. Etnomusikologia sisällytetään sosiologiaan jollain nähtäväksi jäävällä tavalla.
11.4.2011
Voiko alakulttuurin tappaa tuella?
Olli-Poika Parviainen kirjoitti alakulttuurin asemasta Tampereella blogissaan. Juttu löytyy myös Musiikin suunta numerosta 2/2011.
Teksti on hyvä ja kattava, ja kuten Parviainen tulee osoittaneeksi, ei alakulttuuri nauti julkisesta tuesta. Asialla on kuitenkin kääntöpuolensa: Pitääkö alakulttuuria ylipäätään tukea?
Teksti on hyvä ja kattava, ja kuten Parviainen tulee osoittaneeksi, ei alakulttuuri nauti julkisesta tuesta. Asialla on kuitenkin kääntöpuolensa: Pitääkö alakulttuuria ylipäätään tukea?
20.1.2011
Onko Sepi Kumpulainen omaperäinen?
Kun jokunen kuukausi sitten minulle tarjoutui mahdollisuus nähdä Sepi Kumpulainen livenä, oli ensimmäinen ajatukseni, että vieläkö hän keikkailee. Kovin vakavissani en ollut keikalle menossa, enkä minä sinne lopulta mennytkään. Tuumasin vain, että kyllä sitä renkutusta nyt jo on riittämiin kuultu.
Sitten myöhemmin törmäsin tähän Sepi Kumpulaisen haastatteluun:
Sitten myöhemmin törmäsin tähän Sepi Kumpulaisen haastatteluun:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)